*

Tunteella ja sydämellä

Kaikki blogit puheenaiheesta Finlandia-palkinto

Juha Hurme voitti Finlandian

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saa tänä vuonna Juha Hurme teoksestaan Niemi (Teos). Elisabeth Rehn teki oikean valinnan. Itsekin pidin peukkuja Hurmeen puolesta.

Valintansa perusteluissa Rehn kehui Hurmeen teosta valtavaksi tietopaketiksi, joka on ryyditetty hyvällä huumorilla. Rehnillä oli lukemisen jälkeen hyvä olo: hän oli oppinut, ihmetellyt, pudistellut päätään ja nauranut usein.

Voiko Hesari olla väärässä?

Voiko tämän vuoden paras romaani, Finlandia-palkinnon voittaja, olla sellainen kirja, jota Suomen vaikutusvaltaisin sanomalehti ja sen mahtavat kriitikot eivät noteeraa edes kymmenen parhaan esikoiskirjan joukkoon? Eivätkö ne siellä Hesarissa tunnista hyviä kirjoja?

Kysymykset tulivat ajankohtaisiksi viime viikolla, kun kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin. Ehdokkaiden joukossa oli yksi esikoiskirja (Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat, Otava 2017), jota Helsingin Sanomat ei kelpuuttanut kymmenen parhaan esikoiskirjankaan listalleen.

Pöytä katettu Elisabeth Rehnille

Kaunokirjallisuuden Finlandia -palkintoehdokkaat on julkistettu. Pöytä on katettu Elisabeth Rehnille, joka julkistaa valintansa 29. marraskuuta. Ehdokkaat ovat tässä:

Hauru, Hanna: Jääkansi (Like)

Hurme, Juha: Niemi (Teos)

Liimatta, Tommi: Autarktis (Like)

Liukkonen, Miki: O (WSOY)

Sandu, Cristina: Valas nimeltä Goliat (Otava)

Yli-Juonikas, Jaakko: Jatkosota-extra (Siltala)

Baba Lybeckin vaikea valinta

Kirjallisuuden Finlandia-palkintojen saajat julkistetaan torstaina (24.11.2016). Lukijaäänestyksen tuloksen tiedämme jo: sen voitti Tommi Kinnunen ja Lopotti. Olen nyt lukenut kaikki kuusi kaunokirjallisuuden ehdokasta, viimeksi Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet (WSOY, 2016).

Puikkosen kirja on vaikea pala arvioitavaksi. En oikein tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Se on episodiromaani, sirpaleinen kokoelma erilaisia juttuja, kuin novellikokoelma, jossa aikajänne on 1980-luvulta kauas tulevaisuuteen vuoteen 2027.

Emme enää usko pahaan

Aluksi on se tavallinen tarina. Aviopari on kasvanut erilleen, liitto ei toimi. Intohimo puuttuu. Pariskunnan kaksi lasta on kohta kouluiässä. Myös miehen ystävällä menee huonosti. Hänen naisystävänsä on jättänyt miehen kuin nallin kalliolle.

Jos joku olisi suositellut uutuuskirjaa (Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan, WSOY, 2016) yllä mainituin saatesanoin, olisin todennäköisesti sanonut, että olen kyllästynyt lukemaan toisten kuviteltuja ihmissuhdesotkuja.

Finis Finlandiae - erään palkinnon loppu

Kun Hannu Mäkelälle soitetaan vuonna 1995, että hän on voittanut kirjallisuuden Finlandia-palkinnon, hänen ankara päänsärkynsä pahenee. Mitään iloa hän ei tunne, pikemminkin ahdistusta.

Mäkelä kertoo Finlandia-tunnelmiaan muistelmiensa juuri ilmestyneessä viidennessä ja näillä näkymin viimeisessä osassa (Hannu Mäkelä: Muistan - Vapaus, Tammi 2016). Finlandian Mäkelä sai Eino Leino -romaanillaan Mestari.

Finlandia-ehdokkaani 2016

Ehdokkaat kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi julkistetaan perjantaina (4.11.2016). Kuusi ehdokasta valitsee kolmihenkinen esiraati, jonka puheenjohtajana toimii Yleisradion Puoli Seitsemän -ohjelman toimittajana viimeksi työskennellyt Juha Roiha. Voittajan valitsee Yleisradion Uutisvuodon vetäjä Baba Lybeck.

Koti Helsingissä, sydän Berliinissä

Helsingin uudelleenrakentamisen arkkitehti Engel lupasi vaimolleen Charlottelle, että Helsingissä ollaan vain kuusi vuotta. - Lupausta ei ole vaikea pitää, sillä tämä on luotaantyöntävin paikka, minne matkani on koskaan vienyt, Engel sanoo heti Jukka Viikilän uutuuskirjan aluksi (Akvarelleja Engelin kaupungista, Gummerus 2016).

Viikilä menee suoraan asiaan. Hän ei turhia selittele eikä taustoita sitä, mikä mies Engel (1778-1840) oikeastaan oli. Lukija ottakoon faktoista itse selvää. Kirjailija kirjoittaa Engelin yöpäiväkirjaa ja kuvittelee, mitä miehen päässä liikkuu.

Diktaattori Hector valitsi ”vuoden parhaan kirjan”

# Taitoluistelun tuomaripelistä kiistellään usein. Siellä pitää ratkaista, kuka tekee määrätyt liikkeet ja liikesarjat parhaiten. Siltikin kysellään jälkikäteen, menivätkö palkinnot oikeaan osoitteeseen.

   Vielä paljon ongelmallisempaa on panna romaaneja paremmuusjärjestykseen. Noissa teoksissa jokaisella kirjailijalla on omat liikesarjansa. Jokainen romaani liikkuu omissa maisemissaan ja omassa ajassaan. Tuollaisten teosten arviointi on vielä monin verroin ongelmallisempaa kuin kaunoluistelijoiden rankkaus.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä